Rohkea johtajuus: asenne johtajuuden voimavarana
25.09.2024

Elämän suuria kysymyksiä on pohdittu vuosituhansien ajan, ja yksi niistä on asenteen merkitys. Asenne on kuin sisäinen majakka, joka johdattaa meidät myrskyjen läpi ja auttaa suuntaamaan energiamme oikeisiin asioihin. Antiikin filosofit, kuten Epiktetos ja Marcus Aurelius, painottivat, että emme voi hallita ulkoisia tapahtumia, mutta voimme aina hallita omaa asennettamme. Tämä on ajaton oppi, joka pätee myös nykyajan johtajuudessa.
Johtajana toimiminen vaatii ennen kaikkea kykyä kohdata haasteet ja epävarmuus rauhallisesti ja rakentavasti. Kriisitilanteessa johtajan asenne on kuin kompassi: se näyttää suunnan paitsi itselle, myös koko tiimille. On helppo eksyä, jos keskitymme asioihin, joihin emme voi vaikuttaa. Sen sijaan meidän tulee keskittyä siihen, mitä voimme tehdä – miten voimme tukea, inspiroida ja ohjata tiimiämme näkemään haasteet mahdollisuuksina kasvuun.
Suomen historiasta löytyy useita esimerkkejä asenteen merkityksestä johtajuudessa. Talvisota on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, jossa kansakunnan asenne ja sisu nousivat ratkaisevaan rooliin. Kun Neuvostoliitto hyökkäsi ylivoimaisella voimalla, suomalaiset kohtasivat tilanteen rauhallisesti ja päättäväisesti. Johtajat, kuten Mannerheim, osoittivat esimerkillään, miten mahdottomaltakin tuntuvat haasteet voidaan kohdata, kun pidetään kiinni omista arvoista ja yhteisestä päämäärästä. Tämä asenne ja periksiantamattomuus loivat pohjan koko kansan selviytymiselle.
Toinen esimerkki löytyy toisen maailmansodan jälkeisestä jälleenrakennusajasta. Kun Suomi oli menettänyt merkittäviä alueita ja sotakorvaukset painoivat taloutta, asenteena ei ollut lannistuminen, vaan rakentava toiminta. Pääministeri Urho Kekkonen painotti suomalaisten kykyä nousta vaikeuksista, ja hänen johtamansa politiikka pyrki aktiivisesti edistämään kansallista yhtenäisyyttä ja taloudellista kehitystä. Suomalaiset keskittyivät siihen, mitä voitiin tehdä yhdessä, ja syntyi voimakas yhteisöllinen tahtotila rakentaa maa uudelleen.
Itämaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä oivalluksia, joita voimme soveltaa niin elämään kuin johtamiseen. Buddhalaisuus opettaa myötätuntoa ja kärsimyksen hyväksymistä osana elämää. Tämä ei tarkoita passiivisuutta, vaan kykyä nähdä tilanteet sellaisina kuin ne ovat ja löytää niistä tarkoitus. Johtajana tämä tarkoittaa, että emme tuomitse itseämme tai muita epäonnistumisista, vaan pyrimme oppimaan ja kehittymään niiden kautta. Kun suhtaudumme itseemme ja muihin myötätunnolla, luomme ympäristön, jossa jokainen uskaltaa tuoda esiin parhaat puolensa.
Hindulainen karmajooga, joka painottaa tekoja ilman kiinnittymistä niiden tuloksiin, voi antaa meille johtajina suunnattoman vapautuksen. Jos keskitymme ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen ja mittareihin, kadotamme helposti yhteyden siihen, miksi teemme sitä, mitä teemme. Mutta kun omistaudumme itse työhön ja sen arvoon, löydämme syvemmän merkityksen ja luomme ympäristön, jossa jokainen kokee olevansa osa jotakin suurempaa.
Johtajuus on ennen kaikkea inhimillisyyttä. Se on itsensä ja muiden kohtaamista avoimin mielin ja sydämin. Kun uskallamme olla omia itsejämme, inspiroimme muita tekemään samoin. Itämaiset filosofiat, kuten buddhalainen minuuden käsitteen hylkääminen ja hindulainen dharman seuraaminen, opettavat meitä vapautumaan rooleista ja odotuksista. Johtajana tämä merkitsee rohkeutta olla rehellinen ja läsnä omana itsenään.
Kuvittele työyhteisö, jossa jokainen saa olla aidosti oma itsensä ja kokee työnsä merkitykselliseksi. Tämä ei ole utopiaa, vaan seurausta johtamisesta, joka perustuu itsetuntemukseen ja tietoiseen läsnäoloon. Kun johtaja uskaltaa kohdata itsensä ja ympäristönsä avoimesti, hän luo tilan, jossa luottamus, yhteistyö ja innovaatio voivat kukoistaa. Tämä on johtajuutta, joka jättää pysyvän jäljen.
Johtajuus ei tarkoita täydellisyyttä. Se on jatkuvaa oppimista ja kasvua – itsensä ja muiden. Se on halua kysyä: Kuka minä olen? Mihin uskon? Miten voin palvella parhaiten yhteisöäni ja organisaatiotani? Vastaamalla näihin kysymyksiin löydämme voiman, joka kuljettaa meidät eteenpäin, silloinkin kun ympärillä myrskyää.
Kun ammennamme viisautta itämaisista filosofioista ja annamme asenteemme johdattaa meitä, emme vain johda – inspiroimme. Inspiroimme niin itseämme kuin muita olemaan parhaita versioita itsestämme. Tällainen johtajuus ei perustu valtaan tai asemaan, vaan kykyyn nähdä ihmisyys toisissamme ja itsessämme. Kun elämme omien arvojemme mukaisesti, vaikutamme ympärillämme oleviin ihmisiin tavalla, joka kestää yli ajan ja tilan.
Olkaamme siis rohkeita omaksumaan stoalainen mielenlujuus, buddhalainen myötätunto ja hindulainen velvollisuudentunto. Näin voimme olla niitä johtajia, joita tämä aika tarvitsee – niitä, jotka eivät vain kulje polkua, vaan näyttävät tietä.