Muutosjohtaminen vai muutosten aiheuttamien tunteiden johtaminen?

Jokainen muutos aiheuttaa meissä erilaisia tunteita. Muutoksen merkityksellisyys ja laatu vaikuttavat tunteiden syvyyteen. Tunteilla on taipumus vaikuttaa siihen, miten toimimme, millaisia ratkaisuja teemme ja miten suhtaudumme asioihin. Muutoksessa on kysymys transformaatiosta – muutoksen kohteena oleva asia muuttaa oleellisella tavalla sekä näkyvää että näkymätöntä muotoaan. Näin olleen jokainen muutos näkyy myös muutoksena kulttuurissa.

Olemme tottuneet arkikielessäkin puhumaan työkulttuurista tai vaikkapa perhekulttuurista, ja monesti valittaneet kuinka vaikeaa niiden muuttaminen on. Kulttuurimuutos onkin yksi vaikeimpia muutoksen osa-alueita. Ulkoisen muutoksen mahdollistaminen edellyttää sisäisessä muutoksessa onnistumista, toisin sanoen juuri tunteisiin vaikuttamista. Ihmisen tunne-elämää voi kehittää kehittämällä ihmisen mielitajua. Mielitajulla tarkoitetaan kykyä tarkastella oman mielen toimintaa. Mielitajun merkitys korostuu erityisesti silloin kun ihmisen elämässä on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Ihminen ei voi kokea kokonaisvaltaista muutosta, ”transformoitua”, jos hänellä ei ole valmiuksia siihen.

Muutostilanteet koetaan yleensä stressaavina, minkä vuoksi ihmiset saattavat keskittyä aivan epäoleellisiin asioihin. Muutoksen keskellä olevan ihmisen fokus saattaa esimerkiksi kohdistua sellaiselle alueelle, jossa hänellä ei ole minkäänlaista vaikutus- tai päätäntävaltaa. Juuri silloin on kiinnitettävä huomio mielentajuun. Entisenä lapsisotilaana minulle on kehittynyt tietynlainen toimintamalli: tarkastelen ympäristöäni uhkakuvien kautta. Vaikka elänkin turvallisessa maassa, turvallisessa ja rakastavassa perheessä, toimintalogiikkaani ohjaavat uhkakuvat ja niiden eliminoiminen. Ensi kesänä minulle on syntymässä esikoinen. ”MUUTOS! ISO MUUTOS!” huutaa sisäinen uhkakuvakeskukseni. Vaikka olenkin hyvin onnellinen tästä ihanasta asiasta, huomaan, että usein ajattelen lapsen tuloa erilaisiin uhkakuvien kautta. Ihmisen mielenhyvinvoinnin keskeinen mekanismi on pyrkimys autonomiaan. Minäkin haluan itse määrätä ja päättää omasta tavoitteistani ja pyrkimyksistäni. Mitä isommaksi vaimoni maha kasvaa sitä todellisemmaksi tuleva muutos tuntuu mielessäni, sydämessäni, sielussani ja koko kehossani. Samalla ymmärrän, etten pysty mitenkään kontrolloimaan kaikkea: lapsen syntymään ja vanhemmuuteen liittyy enemmän epävarmuustekijöitä kuin varmuutta.

Huomaan miettiväni: miten entinen lapsisotilas tulee kestämään näin suuren muutoksen? Miten hyväksyn sen, että kaikkia uhkakuvia en pysty eliminoimaan? Lapsen syntyminen on minulle onnellinen tapahtuma. Uuden ihmisen kasvattaminen, opettaminen, hoivaaminen ja rinnalla kulkeminen on lahja. Silti se on muutos, iso muutos elämässäni. Ehkä isoin muutos tähän asti. Ainakin niin minä koen sen. Ihminen etsii luonnostaan varmuutta, vakautta ja turvaa. Toisaalta myös se, mihin keskitymme, lisääntyy. Itselleni keskittyminen mielentajuun tarkoittaa omien tunteiden, asenteen ja toimintamallin tarkastamista. Muutostilanteessa keskeinen taito on kyky johtaa omaa mieltä, ajattelua ja sitä kautta tunteita. Kun ymmärrämme että näihin voimme vaikuttaa, tulemme huomaamaan, että muutostilanteessa vaikuttamismahdollisuutemme ovat paljon suuremmat kuin kuvittelimmekaan. Anna siis huoletta itsesi epäillä, kyseenalaistaa ja olla onnellinen. Kuuntele näitä erilaisia puolia itsestäsi ja muista: mielentajuasi voit johtaa. Sinä johdat!